Talvipuuhien tilastointi

Matematiikan tunnilla tutustuttiin tilastoihin ja graafeihin. Hmm...mitä ne edes on? Tai ennemminkin, mikä on niiden välinen ero?

Tilaisto on siis taulukko tai muu vastaava, johon kerätään tietoa, ja graafin avulla saatu tieto sitten esitellään helpommin ymmärrettävässä muodossa kuvallisesti. Tämä selvä.

Mietittiin sitten, että minkälaisia asioita lasten kanssa voitaisiin käsitellä tilastojen ja graafien avulla. Tärkeintä on tietysti se, että tilastoidaan asioita jotka koskettavat ja kiinnostavat lasta itseään: lempiasioita, perheenjäseniä, pituutta, harrastuksia...

Teimme sitten pienessä ryhmässä yhteistuumin valtavan hienon tilaston ja kuvadiagrammin (tilastoidut määrät kuvattu esittävillä kuvilla) kaikkien ryhmäläisten suosikki talvipuuhista. Kumma juttu miten tuo hiihto ei jotenkin iske...

Muita esitystapoja ovat reaalidiagrammi ja symbolidiagrammi. Reaalidiagrammissa käytetään oikeita mitattavia esineitä/asioita. Esimerkiksi tutkittaessa päiväkotilaisten kumisaappaiden väriä, kumpparit tuodaan fyysisesti yhteen tilaan ja luokiteltu tulos esitetään niillä. Symbolidiagrammi on hivenen abstraktimpi, sillä siinä mittaustulos esitetään symbolein (esim. pallot, pylväät), joiden merkitys on sitten erikseen selitetty sanoin ja/tai kuvin.

Monilulutaito on nostettu vahvasti esiin v. 2016 esiopetussuunnitelman luonnoksessa. Tämä pitää sisällään kaavioiden ja numeraalisten esitysten tulkinnan ja tuottamisen. Ei siis ole ihan höpö höpöä eskarilaisille tämä.

Ja hieno juttuhan on se, että vaikka minkälaisia juttuja voi mitata, vertailla ja tilastoida. Lapsille tilastointi on toki helpompaa, jos vaihtoehdot on esitetty etukäteen, mutta miksei lapset voisi yrittää keksiä luokitteluperusteita itsekin? Miten vaikka päiväkotilaisten lempilelut voisi luokitella eri kategorioihin? Miten muuten tilastoinnin voisi tuoda osaksi esikoululaisten ja muiden päiväkodin lasten arkea?

P.S. Eka kertaa testaan päivitystä Blogger-sovelluksen kautta kännykällä. Aika näppärää!

Muovailuvaha-animaatio : Show time!

Tässä joulun alla olen alkanut ensimmäistä kertaa elämässäni pohtimaan tieto- ja viestintätekniikan (TVT) roolia varhaiskasvatuksessa. TVT:n kurssi on saanut ajattelemaan, ei sitä kuuluuko tieto- ja viestintätekniikka varhaiskasvatukseen, vaan sitä miten se tulisi sulauttaa päiväkodin arkeen ja tekemiseen.

Mikäli jossain on puhetta, että tieto- tai viestintäteknologia ei sovi varhaiskavatukseen, niin höpöhöpö vaan sille. Tieto- ja viestintätekniikka ovat nykypäivänä niin vahvassa roolissa kaikkialla, että olisi absurdia sanoa, ettei niitä tulisi käsitellä jo varhaiskasvatuksessa. Nuorena se on virsta väännettävä, vai miten se oli?

Itse uskon, että varsin moni esikoulu-ikäinen lapsi innostuisi aika lailla oman elokuvan tekemisestä; muovailtavien hahmojen työstämisestä, lavasteiden rakentamisesta, kameran käytön opettelusta ja ehkä jopa iMovien kaltaisen editointiohjelman vilkaisusta. Puhumattakaan siitä, miten tämän tyyppinen tekeminen tarjoaa mahdollisuuksia sosiaaliseen kanssakäymiseen, hienomotoriikan harjoittamiseen, työn suunnittelemiseen sekä esteettisen ajattelun kehittymiseen.

Ja ai että, mikä ilo syntyy, kun oman tuotoksen saa jakaa ja esittää vanhemmille tai muille läheisille! Eskarissa videon tekemisen jälkeen voidaan järjestää kunnon ensi-iltanäytös popcornien ja mukavien katselupaikkojen kera.

TVT:n kurssilla työstämässämme alkuperäisessä videossa toimi inspiraationa ja musiikkina Ragni Malmstenin "Metsän Joulu" -kappale, mutta tekijänoikeussyistä videota ei voi kyseisellä musiikilla tällä lailla julkisesti jakaa. Onneksi iMovielta löytyi jotakin sopivaa pimpelipompelia taustalle, joten tällä nyt mennään.

Olkaapa hyvät ja oikein hyvää joulua jokaiselle!