Huonekaluja pieneen kotiin

Jo kauan olen tiennyt että käsillä tekeminen on mun juttu. Kauniiden asioiden luominen ja antaumuksellinen näpertely on asioita mitkä saa mut innostumaan elämästä, mielen kukoistamaan ja rinnan pampahtelemaan ilosta!

On mennyt vuosia etten oikein ole antanut itselleni aikaa tehdä näitä asioita. Milloin syynä on ollut inspiraation puute, milloin riittämättömät tarvikkeet tai oma laiskuus kaivaa materiaaleja esille.

Nyt opiskelen kuitenkin paikassa, jossa on otollinen ilmapiiri inspiraatioiden kehittymiselle, ja niitä jopa oletetaan syntyvän kurssien läpäisemiseksi. Ei siis tunnu yhtään hullummalta jäädä pitkän koulupäivän jälkeen jatkamaan kuvataidekasvatuksen projektia omalla ajalla.

Ei tunnu hullumalle ollenkaan.

Eilen illalla pistin musiikit korviin ja jäin työstämään pienen pöllöhahmon tulevaa kotia ja siihen kuuluvia huonekaluja, sen jälkeen kun muut olivat jo lähteneet koteihinsa, harrastuksiin, iltatöihin tai minne lie. Yliopiston kuvisluokassa oli ihan hiljaista. Vain minä, musiikki ja oma tekeminen, ja tunnit hurahti ihan huomaamatta.

Maagista. 

Palloliikuntaa

Liikuntakasvatuksen tunnit on aina niin täynnä asiaa, että pitäis heti kirjoittaa ylös, mikäli haluaa jotain muistaa. Mutta koska en vaan saa aina aikaseks - eikä ole nyt edes mitään hyviä tekosyitä - niin osa jutuista jää varmastikin unholaan. Niin surullista kuin se onkin.

Joka tapauksessa. Tällä viikolla ollaan liikunnassa tutustuttu pallotteluun ja muutenkin välineisiin liikunnassa. Linnanmaan liikuntahallissa potkittiin vessapaperirullia, heiteltiin hernepusseja, juostiin päättömästi pallon perässä ja rakenneltiin tekniikkaratoja. Oli huisin hauskaa ja hikikin siinä tohinassa tuli!

Pienten lasten kanssa harjoiteltavia taitoja ovat ainakin heittäminen, kiinni ottaminen, potkiminen ja mailan käsittely.  Ja ehkä se paras taktiikka näiden opettamiseen ei ole vain antaa lapselle mailaa ja sanoa, että lyöppäs nyt niin monta kertaa että opit. Jotain muitakin kikkoja nimittäin on.

Välineen käsittely:
Hernepussi on hyvä väline liikuttamisen harjoitteluun. Hernepussin käsittelyä voi harjoitella hyvin parin kanssa kuljettamalla pussia kädestä toiseen selät vastakkain. Pussia voidaan liikuttaa kahdella tai yhdellä kädellä, pään yli, jalkojen välistä...

Yhdessä leikissä kaksi joukkuetta on vastakkaisilla puolilla, ja molemmilla on omalla puolella pesä (vanne), johon on asetettu 10 hernepussia. Joukkuelaisten tehtävänä on juosta sivurajaksi asetetun merkin ulkopuolelta vastakkaisen joukkueen pesään ja kuljettaa sieltä yksi hernepussi kerrallaan omaan pesään. Molemmat joukkueet ja kaikki pelaajat juoksevat siis yhtä aikaa. Hernepussien kuljetustapaa voidaan vaihdella (jalalla, kämmenselällä, pään päällä...). Lopuksi katsotaan kummassa pesässä on enemmän pusseja.
Mailan käsittely:
Tennis-/sulkapallomailojen käyttöä voidaan harjoitella pareittain ilmapallon avulla. Ilmapalloa voidaan yrittää lyödä myös esim. vanteen läpi. Sählymailaan voi tutustua esim. villasukista puotoilujen pehmopallojen kautta pujotteluradan ja maaliin lyömisen kautta.

Potkaiseminen:
Asetellaan lattialle pystyyn vessapaperirullia "myrkkysienimetsäksi". Lasten tehtävänä on potkia myrkylliset sienet kumoon. Kumoamista voi varioida käyttämällä jalan sijasta myös kättä, päätä, tms. Myös pallolla voidaan potkia asioita kumoon. Niitä vessapaperirullia ainakin.

Heittäminen:
Heitellään hernepussia ilmaan eri tavoin; kahdella kädellä heitto ja kahdella kiinni, yhdellä kädellä heitto ja kahdella kiinni, yhdellä kädellä heitto ja samalla kädellä kiinni, yhdellä kädellä heitto ja toisella kädellä kiinni. Voidaan myös yrittää heittää hernepussi niin ylös, että sen ollessa ilmassa ehtii taputtamaan yhteen käsillä (yksi, kaksi, kolme....kertaa).

Joukkupelissä porukka jaetaan vastakkaisille puolille, ja joukkueiden alueet rajataan esim. teipillä. Alueiden väliin jätetään  leveä "kaistale", johon asetetaan jumppapallo. Jokaiselle pelaajalle annetaan pallo, joita heittämällä tulisi saada jumppapallo vieritettyä vastustajan puolelle.

Joukkueet voidaan rajata myös vain keskiviivalla, jolloin tehtävänä on heittää palloja pois omalta puolelta vastustajan puolelle. Pelin päätyttyä lasketaan kumman joukkueen puolella on vähemmän palloja.

Tällaisia juttuja ainakin. Ja mielikuvitushan näissä on rajana. Pääasia taitaa olla vain saada lapset kokeilemaan eri välineitä, ja leikin tai kisailun avulla "huijata" lapset harjoittamaan motorisia taitojaan. Kjäh! - on se niin helppoa.

Eläinmuseon eläimet

Viimeisintä edeltävä kuviksen tunti alkoi yliopiston eläinmuseosta. Siellä treenailtiin hirvi-mallilla pika-pika luonnosten tekemistä. Kierreltiin valtavaa täytettyä hirveä, ja koitettiin saada sen muoto paperille muutamassa sekunnissa, vaihdettiin paikkaa ja sama uusiksi uudesta kuvakulmasta.

Meikäläisen pikkutarkka näpertelijäluonne ei sopinut näihin pikajuttuihin ollenkaan, vaan jumitin jatkuvasti johonkin silmän varjostukseen tai sieraimen muotoon. Toki tiedän, että meikäläisen itselle tekee nimenomaan välillä hyvää tietoisesti sutaista vain asioita nopeasti sen enempää miettimättä. Ja onhan se jotenkin vapauttavaakin, kun sillä lailla oikein pistää hurjaksi ja irrottelee.

Hirviä ja muita elukoita lähdettiin luokassa työstämään iStopMotion-ohjelmalla (-ihan huippu!) animaatioksi, ja se toi tekemiseen taas ihan uuden ulottuvuuden. Taas tällainen oman elämän Heureka! –kokemus, kun hoksaa ettei piirtämistä tarvitse lukita vain ja pelkästään sinne piirtämiskategoriaan. Vaan nopeitakin luonnoksia voi hyvin hyödyntää vaikka juuri animaation tekoon.

Tai hyvin ja hyvin, hehehee! Meidän ryhmän tuotoksena ei mitään kovin lapsiystävällistä tai muutenkaan elokuvamaailman räjäyttävää syntynyt, mutta idea tässä käynee selväksi. Ja kai tämä ihan julkaisukelpoinen on!