Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuvataidekasvatus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuvataidekasvatus. Näytä kaikki tekstit

lauantai 2. toukokuuta 2015

Pieni Pablo




Tässä tämän kevään kuvataidekasvatus-kurssin töitä, joiden parissa on talven ja kevään mittaan kulunut lukemattomia tunteja suunnittelusta toteutukseen, tyytymättömyyteen oman käden jäljestä ja asioiden tekemiseen uudelleen, ehkä hiukan paremmin. Kivaa on kuitenkin ollut, ja täytyy sanoa että nyt kun kuviskurssit on tämän tutkinnon osalta ohi, niin kyllä tuntuu että pieni pala sydämestä jäi jonnekin sinne kuvisluokan maalaustelineiden, paperimassan, akryylimaalien ja siveltimien väliin.

Töiden pohjalta piti rakentaa tarina. Hetken ehdin tuskastella aiheen kanssa, kunnes päätin tukeutua ihanaan ja luovaan siskooni. Hän kirjoitti kuvistöideni pohjalta sadun, jossa pieni Pablo-pöllö on hiukan suruissaan. Tarinassa korostuvat melko muikealla tavalla erilaisuuden, monikulttuurisuuden ja lastensuojelun teemat, ja tietysti meikäläisen loisteliaat taiteilut - ha ha haa.
Ei ole hullumpi stoori laisinkaan!


https://www.youtube.com/watch?v=U0fqqID0nmo

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Huonekaluja pieneen kotiin

Jo kauan olen tiennyt että käsillä tekeminen on mun juttu. Kauniiden asioiden luominen ja antaumuksellinen näpertely on asioita mitkä saa mut innostumaan elämästä, mielen kukoistamaan ja rinnan pampahtelemaan ilosta!

On mennyt vuosia etten oikein ole antanut itselleni aikaa tehdä näitä asioita. Milloin syynä on ollut inspiraation puute, milloin riittämättömät tarvikkeet tai oma laiskuus kaivaa materiaaleja esille.

Nyt opiskelen kuitenkin paikassa, jossa on otollinen ilmapiiri inspiraatioiden kehittymiselle, ja niitä jopa oletetaan syntyvän kurssien läpäisemiseksi. Ei siis tunnu yhtään hullummalta jäädä pitkän koulupäivän jälkeen jatkamaan kuvataidekasvatuksen projektia omalla ajalla.

Ei tunnu hullumalle ollenkaan.

Eilen illalla pistin musiikit korviin ja jäin työstämään pienen pöllöhahmon tulevaa kotia ja siihen kuuluvia huonekaluja, sen jälkeen kun muut olivat jo lähteneet koteihinsa, harrastuksiin, iltatöihin tai minne lie. Yliopiston kuvisluokassa oli ihan hiljaista. Vain minä, musiikki ja oma tekeminen, ja tunnit hurahti ihan huomaamatta.

Maagista. 

torstai 12. helmikuuta 2015

Eläinmuseon eläimet



Viimeisintä edeltävä kuviksen tunti alkoi yliopiston eläinmuseosta. Siellä treenailtiin hirvi-mallilla pika-pika luonnosten tekemistä. Kierreltiin valtavaa täytettyä hirveä, ja koitettiin saada sen muoto paperille muutamassa sekunnissa, vaihdettiin paikkaa ja sama uusiksi uudesta kuvakulmasta.

Meikäläisen pikkutarkka näpertelijäluonne ei sopinut näihin pikajuttuihin ollenkaan, vaan jumitin jatkuvasti johonkin silmän varjostukseen tai sieraimen muotoon. Toki tiedän, että meikäläisen itselle tekee nimenomaan välillä hyvää tietoisesti sutaista vain asioita nopeasti sen enempää miettimättä. Ja onhan se jotenkin vapauttavaakin, kun sillä lailla oikein pistää hurjaksi ja irrottelee.




Hirviä ja muita elukoita lähdettiin luokassa työstämään iStopMotion-ohjelmalla (-ihan huippu!) animaatioksi, ja se toi tekemiseen taas ihan uuden ulottuvuuden. Taas tällainen oman elämän Heureka! –kokemus, kun hoksaa ettei piirtämistä tarvitse lukita vain ja pelkästään sinne piirtämiskategoriaan. Vaan nopeitakin luonnoksia voi hyvin hyödyntää vaikka juuri animaation tekoon.

Tai hyvin ja hyvin, hehehee! Meidän ryhmän tuotoksena ei mitään kovin lapsiystävällistä tai muutenkaan elokuvamaailman räjäyttävää syntynyt, mutta idea tässä käynee selväksi. Ja kai tämä ihan julkaisukelpoinen on!