Pieni Pablo

Tässä tämän kevään kuvataidekasvatus-kurssin töitä, joiden parissa on talven ja kevään mittaan kulunut lukemattomia tunteja suunnittelusta toteutukseen, tyytymättömyyteen oman käden jäljestä ja asioiden tekemiseen uudelleen, ehkä hiukan paremmin. Kivaa on kuitenkin ollut, ja täytyy sanoa että nyt kun kuviskurssit on tämän tutkinnon osalta ohi, niin kyllä tuntuu että pieni pala sydämestä jäi jonnekin sinne kuvisluokan maalaustelineiden, paperimassan, akryylimaalien ja siveltimien väliin.

Töiden pohjalta piti rakentaa tarina. Hetken ehdin tuskastella aiheen kanssa, kunnes päätin tukeutua ihanaan ja luovaan siskooni. Hän kirjoitti kuvistöideni pohjalta sadun, jossa pieni Pablo-pöllö on hiukan suruissaan. Tarinassa korostuvat melko muikealla tavalla erilaisuuden, monikulttuurisuuden ja lastensuojelun teemat, ja tietysti meikäläisen loisteliaat taiteilut - ha ha haa.
Ei ole hullumpi stoori laisinkaan!

https://www.youtube.com/watch?v=U0fqqID0nmo