Sukat on sillä makkaralla

 

Ei ole varmaan olemassa ihmistä, joka ei olisi joskus miettinyt kadonneiden sukkien kohtaloa tai voivotellut parittomien sukkien määrää. Jonkun aikaa niitä viitsii säilyttää sukkalaatikon perällä odotellen, että kyllä se pari sieltä jostain ilmaantuu.

Mutta aikansa kutakin. Jossain kohtaa iskee siivousinto, väljyyden tavoittelun tarve ja pakottava tahto päästä kaikesta tarpeettomasta tavarasta eroon. Siinä vaiheessa kadonneiden sukkaparien esiintulon odottelu tuntuu todella turhalta ja tyhjänpäiväiseltä, joten parittomat sukkaparat - ne jäljelle jääneet - löytävät valitettavan usein tiensä sekajätteen sekaan.

Itse koin tämän karsimisvimman ja ilmavuuden tavoittelun kouluun liittyvää käsityöprojektia ajatellen hieman liian aikaisin. Olin nimittäin juuri ehtinyt heittää suuren osan taloutemme yksinäisistä sukista roskiin, kun kädentaidot-kurssilla käytiin läpi kierrätys-teemaan liittyvä sukkaprojekti.

Sukkanukke.

Mikä mahtava keksintö käyttää hyödyksi parittomat sukat lasten leluiksi tai miksei ihan omalle kirjahyllyn reunalle tai sohvan nurkkaan.

Uhrasin itseltäni kuitenkin parin hiukan liian pieniä ja nahistuneita sukkia pikkuisen Ruut-nallen tekoon. Tästä eteenpäin sitten tiedän paremmin, enkä mene hätäpäissä viskomaan parittomia sukkia roskakoriin.

 

Ruutista syntyi onnellinen elämästään nautiskeleva nalle.

Se rakastaa syksyn tuoksua ja ulkoilua kirpakassa syyssäässä.

Mutta ei Ruut kauas kotipihasta uskalla mennä.

Ruutilla on huono suuntavaisto ja vaatteet saattaisivat likaantua,

jos sitä kovin lähtisi metsiin rämpimään.

Omassa pihassa on mukavaa ja turvallista.